Englannin kouluopetuksen alkaessa

Esikoisemme on ehtinyt nyt kolmasluokkalaiseksi, ja A1-englanti on vihdoinkin alkamassa koulussa. Onneksi kyseessä ei ole ensimmäinen vieras kieli, vaan lapsellamme alkoi jo ensimmäiseltä luokalta varhennettu A1-kiina. Jos olisimme menneet tavanomaisella "enkkua kolmannelta, ruotsia kuudennelta" -mallilla, olisi ala-asteen kieltenopetus mennyt kutakuinkin hukkaan. Lastemme koulussa on mahdollisuus valita kokonaista kolme A-kieltä: varhennettu A1-kieli ensimmäiseltä luokalta, A1-englanti kolmannelta ja A2-saksa neljänneltä luokalta. Saksaa esikoinen odottaakin jo kovasti, ja samaan hengenvetoon ihmettelee, miksei viidenneltä ala mitään uutta kieltä, vaikkapa espanjaa.

Testasin huvikseni lasten kielitaitoa luettamalla heillä vanhoja ala-asteen englanninkirjojani. Ennen englanninopetuksen alkamista esikoinen ymmärtää (osaa kääntää sekä englannista suomeen että suomesta englantiin) ainakin kuudennen, monin paikoin myös seitsemännen luokan asiat. Joitakin puutteita löytyi lähinnä kieliopista (esim. aikamuotojen käyttö), eikä oikeinkirjoituksesta ole luonnollisesti hajuakaan. Sanasto sen sijaan on laaja, varmasti monessa suhteessa vielä näitäkin vuosikursseja laajempi. Kuopukselle, joka aloittaa ensimmäisen luokan, viidennen luokan englanninkirja oli juuri sopivaa ääneenluettavaksi iltaisin.

Miten tähän on päästy? Iso merkitys on ollut youtubella, jossa esikoisella on useita englanninkielisiä kanavia, joita hän seuraa aktiivisesti. Merkittävää on ollut myös lähisukuun kuuluvan kaksikielisen (suomi ja englanti) perheen muutto parin sadan metrin päähän, mikä on lisännyt englanninkielisiä puhetilanteita lastemme jokapäiväiseen arkeen. Olemme myös muilla tavoin pyrkineet edistämään lasten englanninkielentaitoa silloin, kun se on ollut helposti toteutettavissa, esimerkiksi laittamalla heidät viikoksi englanninkielisen päiväkodin järjestämälle kesäleirille. Leiristä lapset pitivät kovasti, ja alustavasti onkin suunniteltu, että he menevät sinne myös ensi kesänä.

Etenkin esikoisemme käyttää englantia mielellään, eikä hänellä ole englannin puhumiseen mitään kynnystä, päin vastoin. Nuorempi ei luota omaan osaamiseensa yhtä paljon eikä ole yhtä innokas puhumaan sitä itse. Ehkä juuri tästä syystä olen kerran toisensa jälkeen yllättynyt havaitessani, kuinka paljon hänkin todellisuudessa englantia ymmärtää ja osaa tiukan paikan tullen tuottaa.

Lastenlauluja espanjaksi

Pyrin altistamaan lapsia myös espanjankielelle silloin tällöin, vaikka erityisiä tavoitteita kielenoppimiselle ei olekaan. Ylivoimainen suosikki kaikkien espanjankielisten lastenlaulujen parissa on tiivistemaitoa lypsävästä lehmästä kertova laulu "Vaca lechera".

Ensiaskeleita saksankieleen

Ostin viime syksynä työmatkalta tuliaisiksi saksankielisen lastenlaulukirjan, jonka mukana tuli myös cd-levy. Se osoittautuikin todelliseksi hitiksi. Laulut ovat hauskoja ja toteutus musikaalinen ja laadukas.

Olen kääntänyt lapsille laulujen sanoja ja osoittanut saksan- ja englanninkielen samankaltaisuuksia, milloin se on ollut ilmeistä. Muutamissa suosikkilaluista lapset pystyvät laulamaan mukana, vaikka osittain siansaksameiningillä mennäänkin. Olen iloinen siitä, että ensimmäinen kosketus saksankieleen on ollut molemmille hauska ja innostava.

Tarrasanakirja

Eskari-ikäisemme on oppinut lukemaan (suomeksi), ja yllättäen hän tunnistaa tuttuja englanninkielisiäkin sanoja varsin hyvin, etenkin jos teksti antaa muutoin jotakin viitettä sanasta. Tähän kannustaakseni ostin hänelle Opi englantia -tarrasanakirjan. Sanat ovat hyvää perussanastoa lasta lähellä olevista aihepiireistä.

Kirjassa tehtävänä on etsiä oikea sana-tarra ja liimata se tyhjälle paikalle. Toteutus on mielestäni varsin onnistunut. Vastaava tarrasanakirja löytyy myös espanjaksi.

Tuhattaiturin sanakirja

Youtube-videoiden katselu ja muutenkin täppärin ääressä vietetty aika tuntui riistäytyvän käsistä, joten vieroitimme vuodenvaihteen jälkeen lapset tietokoneista ja täppäreistä. Tämä näkyi minusta positiivisesti lasten käytöksessä, sillä turhat riidat siitä, paljonko sai katsoa tai pelata, jäivät pois. Samalla lastemme "kielikylvetys" kuitenkin väheni, sillä se on nojannut varsin paljon englanninkielisten videoiden katseluun.

Tilannetta paikatakseni ostin autoon kuunneltavaksi Tuhattaiturin äänisanakirjan ja fraasisanakirjan. Sanakirjat ovat ääneenluettua tekstiä tyyliin: "keittiö - kitchen, olohuone - living room". Puhuja on suomalainen, ei natiivi (pieni miinus), ja tästä johtuu varmaankin muutamat tyylirikot, kuten pyyntö-lause ilman "please"-sanaa.

Etukäteen ajattelin, että näitä lapset eivät kyllä jaksa kuunnella, mutta yllätyksekseni mielenkiintoa on riittänyt. Aihepiirit eivät ole mitenkään erityisen lapsiystävällisiä, eivätkä kyllä muutenkaan minun mielestäni kaikilta osin nappivalintoja. Kuka oikeasti haluaa sisällyttää 1000:n ensimmäisen vieraankielisen sanansa joukkoon esimerkiksi kymmeniä hiusten- ja kauneudenhoitoon liittyviä sanoja ja ilmauksia, eikä ensimmäistäkään eläinsanaa?

Vastaanotto on kaikesta tylsyydestään huolimatta ollut positiivinen. Haussa onkin seuraavaksi lapsille suunnattu ääni- tai fraasisanakirja. Onko sellaisia? Tässä kuuma vinkki bisnesideaa etsivälle henkilölle.

Kuuden kuukauden kohdalla

Lasten kielikylvetys edistyy kutakuinkin totuttua latua - itse asiassa siitä on tullut niin rutiinia, ettei asiaa tule juuri ajateltua. Pääpaino on netistä löytyvissä (englanninkielisissä) videoissa, joita lapset katsoisivat niin paljon, kuin heille sallii. Tämä on varmasti tuttua lähes kaikissa lapsiperheissä.

Kuopus (4 v) tykkää etenkin Peppa Pigistä, mutta esikoinen (5½ vuotta) on alkanut kyllästyä niihin. Etenkin esikoinen surffailee mielenkiintoisten linkkien perässä milloin minnekin, joten netin käyttöä saa vahtia vieressä varsin valppaasti.

Lasten kehittymistä hidastaa oikeastaan vain aitojen, arkisten keskustelutilanteiden vähyys. Uskon, että jo muutamassa kuukaudessa esimerkiksi kielikylpypäiväkodissa tämänhetkinen passiivinen kielitaito muuttuisi aktiiviseksi. Esikoisen kanssa voi jo käydä pieniä keskusteluja englanniksi tutuista asioista, joten aavistus aktiivistakin kielitaitoa jo on olemassa.

Ja siansaksaa tai "sianenglantiahan" puhutaan meillä sitten lähes päivittäin. Lapset siis höpöttelevät tai lauleskelevat jotakin, mikä kuulostaa ihan englannilta, ja jossa joskus jopa on joitakin englanninkielen sanoja. Etenkin leikeissä on usein "englantia puhuvia" leluja, joiden puheita sitten tulkataan muille leluille tai leikkijöille suomeksi.

Heppa-videoita ja kreikkalaisia jumaltaruja

Toipilaspäivää keskellä viikkoa viettänyt esikoinen toivoi, että etsisin hänelle netistä heppavideoita. Sekä sisällön että kielen puolesta sopivaa materiaalia löytyi varsin huonosti, mutta yksi suosikki sentään löytyi heti.

Mia Farrown lukema tarina "The life of Pegasus" sarjasta "Long ago and far away" kertoo kreikkalaisen tarun Pegasoksesta, siivekkäästä hevosesta. Muutamassa päivässä se katsottiin läpi puolentusinaa kertoja, eikä kiinnostus ole vieläkään laantunut.

Ja kun kreikkalaisiin jumaltaruihin päästiin, löytyi myös toinen sarja "Mythic Warriors". Katsoimme alkajaisiksi tarinoita Andromedasta, soturiprinsessasta sekä Theseuksesta ja minotauruksesta.

Kiinnostus on ollut niin kovaa, että kreikkalaiset jumaltarut ovat meillä nyt myös iltasatulukemistona (tosin suomeksi). Luemme parhaillaan Arto Kivimäen kirjaa "Antiikin taruja I", ja "Odysseia lapsille" on tilauksessa kirjastosta.