Esikoisemme on ehtinyt nyt kolmasluokkalaiseksi, ja A1-englanti on vihdoinkin alkamassa koulussa. Onneksi kyseessä ei ole ensimmäinen vieras kieli, vaan lapsellamme alkoi jo ensimmäiseltä luokalta varhennettu A1-kiina. Jos olisimme menneet tavanomaisella "enkkua kolmannelta, ruotsia kuudennelta" -mallilla, olisi ala-asteen kieltenopetus mennyt kutakuinkin hukkaan. Lastemme koulussa on mahdollisuus valita kokonaista kolme A-kieltä: varhennettu A1-kieli ensimmäiseltä luokalta, A1-englanti kolmannelta ja A2-saksa neljänneltä luokalta. Saksaa esikoinen odottaakin jo kovasti, ja samaan hengenvetoon ihmettelee, miksei viidenneltä ala mitään uutta kieltä, vaikkapa espanjaa.
Testasin huvikseni lasten kielitaitoa luettamalla heillä vanhoja ala-asteen englanninkirjojani. Ennen englanninopetuksen alkamista esikoinen ymmärtää (osaa kääntää sekä englannista suomeen että suomesta englantiin) ainakin kuudennen, monin paikoin myös seitsemännen luokan asiat. Joitakin puutteita löytyi lähinnä kieliopista (esim. aikamuotojen käyttö), eikä oikeinkirjoituksesta ole luonnollisesti hajuakaan. Sanasto sen sijaan on laaja, varmasti monessa suhteessa vielä näitäkin vuosikursseja laajempi. Kuopukselle, joka aloittaa ensimmäisen luokan, viidennen luokan englanninkirja oli juuri sopivaa ääneenluettavaksi iltaisin.
Miten tähän on päästy? Iso merkitys on ollut youtubella, jossa esikoisella on useita englanninkielisiä kanavia, joita hän seuraa aktiivisesti. Merkittävää on ollut myös lähisukuun kuuluvan kaksikielisen (suomi ja englanti) perheen muutto parin sadan metrin päähän, mikä on lisännyt englanninkielisiä puhetilanteita lastemme jokapäiväiseen arkeen. Olemme myös muilla tavoin pyrkineet edistämään lasten englanninkielentaitoa silloin, kun se on ollut helposti toteutettavissa, esimerkiksi laittamalla heidät viikoksi englanninkielisen päiväkodin järjestämälle kesäleirille. Leiristä lapset pitivät kovasti, ja alustavasti onkin suunniteltu, että he menevät sinne myös ensi kesänä.
Etenkin esikoisemme käyttää englantia mielellään, eikä hänellä ole englannin puhumiseen mitään kynnystä, päin vastoin. Nuorempi ei luota omaan osaamiseensa yhtä paljon eikä ole yhtä innokas puhumaan sitä itse. Ehkä juuri tästä syystä olen kerran toisensa jälkeen yllättynyt havaitessani, kuinka paljon hänkin todellisuudessa englantia ymmärtää ja osaa tiukan paikan tullen tuottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti