sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Mitä kolmessa kuukaudessa on opittu

Lapsemme ovat nyt kolmen kuukauden ajan olleet "kotikielikylvyssä" eli katselleet lähinnä netistä lastenlauluja ja piirrettyjä englanninkielellä. Vanhempi on myös pelannut jonkinverran englanninkieltä opettavaa Jussi Jänö -peliä. Mitä on opittu?

Lapset osaavat laulaa englanninkielisiä lastenlauluja ja ymmärtävät laulamansa ainakin osittain. Vanhempi osaa liudan erilaisia englanninkielisiä sanoja, tosin minulla ei ole kovin tarkkaa käsitystä sanavaraston laajuudesta. Molemmat osaavat laskea kymmeneen englanniksi ja pyytää jäätelöä kohteliaasti "may I have ice cream, please".

Pienille lapsille tarkoitettujen piirrettyjen katsomisessa ei tunnu olevan mitään kynnystä. Viisivuotias katsoo sujuvasti myös lasten kokkiohjelmia, joissa leivotaan muffinseja tai tehdään pirtelöä ja eläinhahmoisia jäätelöannoksia.

Uutena asiana molemmat, mutta etenkin viisivuotiaamme, ovat alkaneet kysellä oma-aloitteisesti erilaisia sanoja jommallakummalla kielellä, tyyliin "mitä tarkoittaa lollipop" tai "mitä on pylly englanniksi".

Viimeksi mainittu kysymys avasi keskustelun lukuisten muidenkin anatomisten sanojen opettelulle ja osoitti samalla itselleni sen, että omassa sanavarastossani on siistien, lasten suuhun sopivien sukupuolisuuteen liittyvien sanojen kokoinen aukko. Herätys, kieltenopettajat! Opettakaa koulussa myös tämä sanasto, ettei aikuisena tarvitse olla amerikkalaisten elokuvien opettaman sanaston (ja googlen) varassa.

Viisivuotiaamme ääntää myös osan sanoista erittäin hyvin. Aina ei kuitenkaan mene ihan jetsulleen, ja meillä viikko sitten keskusteltiin muun muassa sanojen "arms" ja "arse" ääntämyksen ja merkityksen eroista.

Summa summarum: hyvä alku ja likimain ilmaiseksi.

lauantai 2. marraskuuta 2013

Ekapeli opettaa lukemista ja matematiikkaa

Sain hyvän vinkin laadukkaasta oppimispelistä. Jyväskylän yliopiston kanssa yhteistyössä kehitetty Ekapeli-niminen verkkopeli on tarkoitettu esikoululaisille ja vähän vanhemmillekin, joilla on vaikeuksia lukemisen ja matematiikan oppimisen kanssa.

Peli löytyy netistä ja on pelattavissa ilmaiseksi ilman rekisteröitymispakkoa. Viisivuotiaamme innostui etenkin Matematiikka-pelistä, mutta myös äänteiden ja kirjainten vastaavuutta harjoittava Eskari-pelikin jaksoi kiinnostaa.

Kannattaa tutustua.

lauantai 26. lokakuuta 2013

Peppa Pig eli Pipsa Possu

Sain Lasteni parhaaksi -blogista ajatuksen näyttää lapsille Pipsa Possu -animaatioita. Peppa Pig onkin kelvannut lapsille oikein hyvin, ja välillä aamullakin katsotaan pari viiden minuutin jaksoa ennen tarhaan menoa. Sekä kolmi- että viisivuotias ovat hyvin innostuneita niistä.


Peppa Pig -animaatiot ovat monesti hauskoja aikuisenkin mielestä. Kielen oppimisen kannalta ne ovat hyvin rakennettuja - samat sanat toistuvat ja ääninäyttelijät puhuvat hyvin selkeästi, mutta silti varsin luonnollisesti.

Hieman vajaakäytössä ollut Samsung-tablettimme on nyt saanut uuden elämän Peppa Pig -jaksoja katsottaessa, sillä se sopii hyvin jo kolmivuotiaankin käteen. Toistaiseksi katselemme Peppa Pigia yksinomaan youtuben kautta. Lapset osaavat hyvin näppärästi siirtyä jaksosta toiseen itsekin. Onneksi vastaan ei toistaiseksi ole tullut vahingossa yhtään suomenkielistä jaksoa - lapset nimittäin kuvittelevat, että netistä löytyy vain englanninkielisiä (ja espanjan-, hindin-, venäjän- jne. -kielisiä) lastenohjelmia.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Mary Mary Quite Contrary

Etsiessäni lasten suosikkilaulujen sanoja netistä törmäsin mielenkiintoiseen sivustoon, jossa kerrotaan englantilaisten lastenlaulujen taustoista. Varsin monella viattoman tuntuisella laululla on melko karmaiseva historia. Historian tunteminen avaa kuitenkin ajoittain hieman kummallisilta vaikuttavia riimittelyjä aivan uudella tavalla.


Tässäkin tutussa laulussa lauletaan hopeakelloista - kaunista, vai onko? Tai mistä lauletaankaan laulussa "Ring around the rosy"? Totuus paljastuu rhymes.org.uk-sivustolta. Ehkä en suomenna tätä(kään) laulua lapsille aivan pohjamutia myöten.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Jokin kynnys on ylitetty

Lapset pitävät bussilaulusta (etenkin "siitä, jossa on se lehmä"). Esikoinen lauloi: "The baby on the bus goes, "Move on back, move on back, move on back!" ja nauroi makeasti päälle. Ja jatkoi seuraavaan säkeistöön: "The mommy on the bus goes "wah wah wah" (naurua). Ja edelleen: "The driver on the bus goes swish swish swish..."


Kuopus korjasi vähän tuohtuneena, että ei se noin mene. Esikoista nauratti kahta enemmän.

Ajoittain on vaikeata arvioida, miten paljon lapset ymmärtävät ja paljonko he vain toistavat papukaijamaisesti ulkoa. Jokin oivallus on kuitenkin syntynyt, kun kielellä on mahdollista leikkiä!

perjantai 23. elokuuta 2013

Tunnetko eläimiä espanjaksi

Louis's World - tai espanjaksi El Mundo de Louie's - on leikki-ikäisille suunnattu sarja, jonka olen löytänyt youtubesta. Jaksot opettavat sanastoa ja yksinkertaisia lauserakenteita. Nämä kuuluvat sarjaan "ostaisin dvd:llä jos joku myisi".

Lastemme suosikkijaksossa "Conociendo los animales" opetellaan eläinten nimiä ja kysytään "dónde está la vaca" eli missä lehmä (jne.) on. Tämä kiehtoo sekä kolmi- että viisivuotiasta kerrasta toiseen.



Tämän videon pohjalta kehitimme leikin, jossa lapset ojentavat minulle erilaisia leikkieläimiä. Ensiksi kysellään "qué es esto?" eli mikä tämä on, sitten eläin "piiloutuu" ja se etsitään ja löydetään. Lasten mielestä hulvattoman hauska leikki. :-)

(Lisäys 2.11.2013: Video on välillä poistunut ja sitten löytynyt uudelleen, tosin melko heikolla kuvanlaadulla.)

tiistai 20. elokuuta 2013

Niño de papel

Lapsemme ovat kiinnostuneita espanjankielestä. Mikäli osaisin sitä itse paremmin, opettaisin varmaankin heille ensisijaisesti espanjaa. Omat taitoni eivät kuitenkaan tällä hetkellä riitä tarpeeksi pitkälle.

Kirjaan tähän kuitenkin muutaman lasten suosikki-videoista. Erityisesti Niño de Papel -jaksoja he ovat jaksaneet katsoa kymmeniä kertoja niiden yksinkertaisuudesta huolimatta.



Näitä jaksoja löytyy youtubesta myös muita. Harmillisesti näitä(kään) ei saa ostettua mistään - tai kertokaa, jos löydätte jostakin tunnetusta nettikaupasta.


keskiviikko 14. elokuuta 2013

Yläasteen kielivalikoima ja "pakkoruotsi"

Viime päivinä on käyty vilkasta keskustelua pakollisesta toisesta kotimaisesta kielestä ja sen opiskelun vaikutuksesta lasten kielivalikoimaan. Viimeksi tänään radiossa keskustelijat naureskelivat väitteelle, että pakollinen ruotsinopiskelu jotenkin kaventaisi lasten mahdollisuutta opiskella myös muita kieliä - onhan koulussa pakkokäsitöitäkin, eikä sekään keskustelijoiden mukaan estä kielten oppimista. Ja kuka muka oikeasti viitsisi opiskella jotain muuta kieltä ruotsin sijaan.

Pakko olla eri mieltä näiden keskustelijoiden kanssa.

Innostuin itse opiskelemaan espanjaa yläasteikäisenä. Muina kielinä luin tuolloin pitkää saksaa ja englantia sekä seitsemänneltä alkanutta ruotsia. Jos koulussa olisi tarjottu mahdollisuutta espanjan opiskelemiseen, olisin oitis tarttunut siihen. Nyt jouduin tyytymään työväenopiston tarjontaan.

Opetusta oli kerran viikossa ilta-aikaan muutaman kilometrin päässä eräällä koululla. Muut opiskelijat olivat aikuisia. Heillä oli vaihdellen joko läksyt tehtyinä tai tekemättä, ja eteneminen oli minusta pitkäpiimäisen hidasta. Muut kurssilaiset suhtautuivat minuun kannustavasti, mutta emme olleet ihan samalla aaltopituudella. Muistan erityisesti eräänkin keski-ikäisen (?) miehen, joka yritti flirttailla simpsakan opettajattaren kanssa ja väänsi vitsejä kieliopista tyyliin "eikö tämä translatiivi olekin se seksi-sija".

Jossain vaiheessa into käydä näillä tunneilla laantui.

No, onneksi lukiossa oli tarjolla espanjaa D-kielenä. Tai niin luulin, mutta eipäs ollutkaan, koska fysiikan lukijat eivät voineet valita D-kieltä, koska lukujärjestys ei tähän taipunut. No, sitten aikanaan yliopistolla... mutta ryhmä olikin täynnä, pyri ensi vuonna kurssille uudestaan.

Tarinan opetus on, että kyllä, ruotsin valitseminen yläasteella sulkee muita ovia. Koululaisen ei ole kovinkaan helppoa järjestää itselleen laadukasta kieltenopetusta, jos sitä ei koulun puolesta tarjota.

Jos niin sanottujen harvinaisten kielten osaamista halutaan laajentaa, pitäisi lapsille ja nuorille aidosti tarjota vaihtoehtoja pakollisten englannin ja ruotsin lisäksi. Ruotsinkielentaitoiset eivät tästä maasta lopu, vaikka osa yläasteella valitsisikin toisin. Tai jos ruotsinkieleen oikeasti halutaan panostaa, aloitettakoon sen opiskelu heti ensimmäiseltä luokalta leikinomaisella kielikylpymenetelmällä, joka jatkuisi jossain laajuudessa läpi koko kouluajan.

Jussi Jänö: leiki ja opi englantia

Saimme viime viikolla Jussi Jänö -pelin. Sitä on ehditty nyt muutamana iltana pelata, ja viisivuotias esikoisemme on siitä varsin innostunut.

Pelissä seikkailee Jussi Jänö ystäviensä kanssa. Tehtävänä on etsiä kadonneita avaimia. Peli on jaettu osatehtäviin, joiden suorittamisesta saa yhden avaimen kustakin. Tehtävänä voi olla esimerkiksi ruokien valitseminen tarjottimelle puhuvan tarjottimen ohjeiden mukaan: "I would like to drink a cup of tea".

 
Peli on kansitekstien mukaan suunnattu 6-10-vuotiaille, muttei vaadi esimerkiksi lukutaitoa tai erityistä hienomotoriikkaa hiiren käytössä. Repliikit ovat liioitellun hitaita ja selkeitä, mikä kuulostaa hieman epäluontevalta mutta toisaalta helpottaa alkuun pääsyä kuullun ymmärtämisessä.

Pelissä parasta mielestäni on, että edetäkseen tehtävissä pelaajan on pakko keskittyä kuuntelemaan. Tehtävissä tuntuu olevan riittävästi haastetta, niin että peli ei ainakaan tämänikäiselle tunnu liian helpolta tai lopu heti kesken. Ensivaikutelman perusteella vaikuttaa asialliselta hankinnalta.

tiistai 13. elokuuta 2013

Mother Goose Club

Lastemme englanninopiskelu nojaa tällä hetkellä vahvasti lastenlauluihin. Lastenlauluja on kuunneltu meillä ahkerasti tätä ennenkin (mm. lähes kaikilla mahdollisilla automatkoilla) ja lapset osaavat niitä suomeksi kolminumeroisen määrän.

Youtubesta löytyvät lastenlauluvideot kiinnostavat heitä jopa enemmän kuin Disneyn piirretyt. Muutaman kuulemisen jälkeen lapsemme ovat alkaneet jo tapailla suosikkilaulujensa sanoja, ja toistojen myötä osa sujuu jo varsin hyvin. Vaikka interaktiiviseksi tarkoitettujen opetusvideoiden "listen and repeat" ei heitä innosta, laulamisessa ei tunnu olevan mitään kynnystä.

Yksi mieluisimmista ohjelmista on Mother Goose Club, jossa roolihahmoihin pukeutuneet lapset ja aikuiset laulavat värikkäissä lavasteissa perinteisiä ja uudempiakin lauluja. Laulusuosikkeja ovat muun muassa Itsy Bitsy Spider, Driving in my car, Five little monkeys, Baa baa black sheep ja Mary had a little lamb.



Mielestäni lapset saavat lauluista korvaansa kielen rakenteita ja ääntämistä, sanojen tarkka sisältö tulee vasta toisena. Kielenoppimisen kannalta on eduksi, että lastenlaulujen sanasto on melko suppeaa ja samat sanat toistuvat lauluista toiseen. Tutuksi tulleita lauluja on helppo laulaa yhdessä missä vain, tarpeen vaatiessa vaikkapa kaupan kassajonossa.

Kieltä oppii laulaen

Tiede-lehti kertoi tutkimuksesta, jonka mukaan kieltä oppii parhaiten laulamalla. Omien tähänastisten kokemusteni perusteella tämä vaikuttaa hyvin uskottavalta. Linkki Tiede-lehden artikkeliin ja alkuperäiseen tutkimukseen.

sunnuntai 11. elokuuta 2013

Disneyn Magic English

Magic English on Disneyn tuttujen piirrettyjen avulla englannin alkeita opettava sarja. Jaksot löytyvät kattavasti youtubesta, ja ne on joskus julkaistu myös DVD:llä.

Jaksot on koostettu olemassaolevasta animaatiomateriaalista. Mukana on sekä vanhoja ikivihreitä että Disneyn uudempaa tuotantoa. Piirroselokuvista on poimittu kulloiseenkin teemaan sopivia katkelmia. Katkelmien välissä katsojaa yritetään houkutella interaktiivisuuteen toistotehtävillä, kysymyksillä ja vastauksilla sekä karaokella.


Kukin jakso kestää vajaan puoli tuntia. Jaksoilla on kullakin oma teemansa, esimerkiksi "Family", "Wild Animals" ja "Numbers". Jokaisessa jaksossa opetetaan toiston avulla (ehkä) parikymmentä sanaa tai ilmausta, jotka toistuvat ja kertautuvat muissa jaksoissa.

Netistä löysin maininnan, että Magic English on tarkoitettu pienille lapsille kahdesta ikävuodesta ylöspäin.  Uskon, että juuri 2-3-vuotiaat ovatkin otollista kohderyhmää. Perheemme kuopus (3 v) on innostuneempi ja katsoo mielellään aina jakson kerrallaan. Esikoinen (kohta 5 v) kaipaa jo selvästi aktiivisempaa tekemistä (kielipelejä ym.) ja tuntuu ajoittain pitävän opetusmetodiin kuuluvaa toistoa hieman tylsänä. Hinta-laatu-suhde on kuitenkin enemmän kuin kohdallaan ja näistä on helppo aloittaa.