Lapsemme ovat nyt kolmen kuukauden ajan olleet "kotikielikylvyssä" eli katselleet lähinnä netistä lastenlauluja ja piirrettyjä englanninkielellä. Vanhempi on myös pelannut jonkinverran englanninkieltä opettavaa Jussi Jänö -peliä. Mitä on opittu?
Lapset osaavat laulaa englanninkielisiä lastenlauluja ja ymmärtävät laulamansa ainakin osittain. Vanhempi osaa liudan erilaisia englanninkielisiä sanoja, tosin minulla ei ole kovin tarkkaa käsitystä sanavaraston laajuudesta. Molemmat osaavat laskea kymmeneen englanniksi ja pyytää jäätelöä kohteliaasti "may I have ice cream, please".
Pienille lapsille tarkoitettujen piirrettyjen katsomisessa ei tunnu olevan mitään kynnystä. Viisivuotias katsoo sujuvasti myös lasten kokkiohjelmia, joissa leivotaan muffinseja tai tehdään pirtelöä ja eläinhahmoisia jäätelöannoksia.
Uutena asiana molemmat, mutta etenkin viisivuotiaamme, ovat alkaneet kysellä oma-aloitteisesti erilaisia sanoja jommallakummalla kielellä, tyyliin "mitä tarkoittaa lollipop" tai "mitä on pylly englanniksi".
Viimeksi mainittu kysymys avasi keskustelun lukuisten muidenkin anatomisten sanojen opettelulle ja osoitti samalla itselleni sen, että omassa sanavarastossani on siistien, lasten suuhun sopivien sukupuolisuuteen liittyvien sanojen kokoinen aukko. Herätys, kieltenopettajat! Opettakaa koulussa myös tämä sanasto, ettei aikuisena tarvitse olla amerikkalaisten elokuvien opettaman sanaston (ja googlen) varassa.
Viisivuotiaamme ääntää myös osan sanoista erittäin hyvin. Aina ei kuitenkaan mene ihan jetsulleen, ja meillä viikko sitten keskusteltiin muun muassa sanojen "arms" ja "arse" ääntämyksen ja merkityksen eroista.
Summa summarum: hyvä alku ja likimain ilmaiseksi.
Meillä on pidetty kotikielikoulua vähän toista vuotta. Vaikea tuota osaamisen määrää on arvioida, mutta ymmärtävät ainakin jo paljon. Kuvasanakirjojen lukemisen perusteella veikkaisin, että isommalla voi noin 1000 sanaa jo olla hallussa, nuoremmasta en uskalla edes arvata. Mä olen kanssa ollut hämmästynyt siitä miten nopeasti meidän pojat omaksuivat kielen opiskelijan näkökulman. Ymmärtävät että on eri kieliä, osaavat nimetä asioita pyydetyllä kielellä, haluavat oppia kieltä ja itse kyselevät aktiivisesti kartuttaakseen sanavarastoaan. Mä sanoisin, että ainakin meillä on ollut opiskellessa mukavaa ja jotain on varmasti opittukin. :)
VastaaPoistaKuulostaa tutulta. Oikeastaan suurin hämmästelyn aihe meillä on ollut se, kuinka pienellä panostuksella tähän on päästy. Ja riippumatta siitä, kuinka hyvä kielitaito tällä tavoin saavutetaan, englannista tulee tai on tullut jo kieli, jota he ovat "aina" osanneet. Pidän merkittävänä jo sitäkin, että vieraat kielet ja niiden opettelu ovat lapsille itsestään selvä osa elämää.
VastaaPoista