Viime päivinä on käyty vilkasta keskustelua pakollisesta toisesta kotimaisesta kielestä ja sen opiskelun vaikutuksesta lasten kielivalikoimaan. Viimeksi tänään radiossa keskustelijat naureskelivat väitteelle, että pakollinen ruotsinopiskelu jotenkin kaventaisi lasten mahdollisuutta opiskella myös muita kieliä - onhan koulussa pakkokäsitöitäkin, eikä sekään keskustelijoiden mukaan estä kielten oppimista. Ja kuka muka oikeasti viitsisi opiskella jotain muuta kieltä ruotsin sijaan.
Pakko olla eri mieltä näiden keskustelijoiden kanssa.
Innostuin itse opiskelemaan espanjaa yläasteikäisenä. Muina kielinä luin tuolloin pitkää saksaa ja englantia sekä seitsemänneltä alkanutta ruotsia. Jos koulussa olisi tarjottu mahdollisuutta espanjan opiskelemiseen, olisin oitis tarttunut siihen. Nyt jouduin tyytymään työväenopiston tarjontaan.
Opetusta oli kerran viikossa ilta-aikaan muutaman kilometrin päässä eräällä koululla. Muut opiskelijat olivat aikuisia. Heillä oli vaihdellen joko läksyt tehtyinä tai tekemättä, ja eteneminen oli minusta pitkäpiimäisen hidasta. Muut kurssilaiset suhtautuivat minuun kannustavasti, mutta emme olleet ihan samalla aaltopituudella. Muistan erityisesti eräänkin keski-ikäisen (?) miehen, joka yritti flirttailla simpsakan opettajattaren kanssa ja väänsi vitsejä kieliopista tyyliin "eikö tämä translatiivi olekin se seksi-sija".
Jossain vaiheessa into käydä näillä tunneilla laantui.
No, onneksi lukiossa oli tarjolla espanjaa D-kielenä. Tai niin luulin, mutta eipäs ollutkaan, koska fysiikan lukijat eivät voineet valita D-kieltä, koska lukujärjestys ei tähän taipunut. No, sitten aikanaan yliopistolla... mutta ryhmä olikin täynnä, pyri ensi vuonna kurssille uudestaan.
Tarinan opetus on, että kyllä, ruotsin valitseminen yläasteella sulkee muita ovia. Koululaisen ei ole kovinkaan helppoa järjestää itselleen laadukasta kieltenopetusta, jos sitä ei koulun puolesta tarjota.
Jos niin sanottujen harvinaisten kielten osaamista halutaan laajentaa, pitäisi lapsille ja nuorille aidosti tarjota vaihtoehtoja pakollisten englannin ja ruotsin lisäksi. Ruotsinkielentaitoiset eivät tästä maasta lopu, vaikka osa yläasteella valitsisikin toisin. Tai jos ruotsinkieleen oikeasti halutaan panostaa, aloitettakoon sen opiskelu heti ensimmäiseltä luokalta leikinomaisella kielikylpymenetelmällä, joka jatkuisi jossain laajuudessa läpi koko kouluajan.
